Pidän kännykässäni listaa siitä, mitä haluaisin joskus tulevaisuudessa lukea. Lisään listalle kiinnostavia kirjoja, joiden arvosteluja luen Hesarista, tai mielenkiintoisia runo- ja novellikokoelmia, joita opettajakollegani kehuvat. Joskus ystäväni kehuvat kirjaa niin paljon, että se on pakko laittaa listalle. Yksi tällaisista oli Chimamanda Ngozi Adichien romaani Puolikas keltaista aurinkoa (2016), joka osoittautuikin todella kiinnostavaksi, omaa aikaansa – eli Biafran sotaa Nigeriassa – kuvaavaksi teokseksi. Luin sen lomaillessani Ranskan Rivieran kuuman auringon alla, ja luettuani sen pystyin pyyhkimään yhden kirjan pois listaltani. Eikö kaikilla ole tällainen lista, edes päässään?
Kuva kesälomareissulta: kirja, aurinko ja laadukkaat naposteltavat…
Millaisia luettavien teosten listoja muilla on? Onko niissä enimmäkseen nykykirjallisuutta, dekkareita, sarjojen osia vai ehkä klassikoita? En tiedä, sillä en ole oikein jutellut tästä aiheesta ystävieni kanssa. Nyt kuitenkin ajattelin jakaa oman – pitkän – listani teidän kanssanne. Lista on satunnaisessa ja aakkostamattomassa järjestyksessä, eikä siinä ole oikein mitää alkua tai loppua, tai kuten sanottaisiin; päätä eikä häntää. Eli olkaa hyvät vain…
1. Aloitan helpolla. Olen lukenut monta Kjell Westön romaania, ja niistä suosikkini on ollut paksu Missä kuljimme kerran (2006). Se käsitteli Helsinkiä 1910, -20 ja -30-luvuilla ja mieleeni ovat jääneet varsinkin hätkähdyttävät sisällissota- ja vankileirikuvaukset. Olen lukenut myös muita Westön romaaneja, mm. Kangastus 38, ja ne ovat aina olleet hyviä, joten myös uusin teos Rikinkeltainen taivas (2017) on luonnollisesti luettavien teosten listallani.
2. Jatketaan vähän tuntemattomammalla. Jotkut ehkä tietävätkin, että rakastan kauhukirjallisuutta. Olen suuri Stephen King -fani ja kotimaisista kirjailijoista kumarran Marko Hautalalle. Tunnen melko hyvin kauhukirjallisuuden historiaa 1800-luvun alusta lähtien, ja olen lukenut monia kauhukirjallisuuden klassikoita, kuten Edgar Allan Poen, H. P. Lovecraftin, Nathaniel Hawthornen ja Guy de Maupassant’n novelleja sekä Bram Stokerin tuotantoa, johon kuuluu esimerkiksi 1800-luvun puolella kirjoitettu suosikkikauhukirjani Dracula. Monta kauhun klassikkoa on kuitenkin vielä lukematta, ja yksi niistä on Marko Hautalan blogissaan suosittelema Matthew Lewisin romaani Munkki. Se on goottikauhun perusteos, joka on kirjoitettu jo vuonna 1796 – kaikki edellä luettelemani Kingiä ja Hautalaa lukuunottamatta ovat 1800-luvun kirjailijoita. Lukulistalle siis tämä teos, joka antoi suuntaa nykykauhulle.
3. Kolmanneksi lukulistallani on Pirkko Saision romaani Kainin tytär (1984), joka kertoo kahden naisen välisestä rakkaudesta. Se on ensimmäisiä avoimia homoseksuaalisuuden kuvauksia Suomessa, ja jo siksi tärkeä luettava. Kirja on julkaistu 1980-luvun alussa, jolloin homoseksuaalisuus vasta juuri lakkasi olemasta virallisesti sairaus Suomessa. Lain mukaan tuomittava teko se oli Suomessa ollut vuoteen 1971 saakka, ja teoista voitiin tuomita jopa kahdeksi vuodeksi vankeuteen. Kainin tytär, jossa on myös selkeitä raamatullisia viittauksia, herätti ilmestyessään valtavasti kohua ja tietenkin suurta paheksuntaa. Olisinpa voinut lukea sen jo silloin!
Kuvassa Pirkko Saisio nuorena.
4. Seuraavana vuorossa nuortenromaani. John Greenin romanttisesta draamasta Tähtiin kirjoitettu virhe (2012) on kohistu jo pitkään. Se kertoo syöpäsairaasta Hazel Grace Lancasterista, ja sisältää paljon viittauksia kirjallisuuteen. Kirja kuulemma itkettää, joten oletan sen olevan vähän samantyyppinen kuin Erich Segalin Love Story, jossa päähenkilö on kuolemansairas. Nuortenkirjallisuuden yksi säännöistä on, että romaanien pitäisi olla jotenkin positiivisia ja sisältää jonkinlaista tulevaisuuden uskoa, vaikka ne eivät onnellisesti päättyisikään. Miten Tähtiin kirjoitettu virhe voi päättyä sillä tavoin, kun päähenkilö on rakastunut, mutta kuolemansairas? Odotan kirjan loppua mielenkiinnolla.
5. Seuraavana vuorossa runoutta. Sain syntymäpäivälahjaksi Jenni Haukion toimittaman mahtavan runokokokoelman Katso pohjoista taivasta (2017), johon on koottu runoja koko Suomen kirjallisuushistorian ajalta, eli 1800-luvulta lähtien. Teos etenee historiasta kohti nykypäivää, ja sitä lukiessa voi konkreettisesti nähdä runojen muodon muuttumisen sekä rakenteeltaan että aiheiltaan. 1800-luvun lopun Suomen runot ovat kansallisromantiikan aikana kirjoitettuja, ja runokokoelma loppuu 2010-luvulla kirjoitettuihin runoihin. Muutos on valtava. Tämän kokoelman aion lukea, kun aikaa on – ja olenkin jo hyvässä vauhdissa.
6. Yhden runokokoelman aion saada käsiini vielä ennen Haukion kokoelmateosta. Kyseessä on Viljo Kajavan Tampereen runot (1966), joissa hän käsittelee Suomen sisällissotaa, jonka Kajava itse joutui 9-vuotiaana lapsena kokemaan, kun Tampere vallattiin. Koska nyt on käynnissä sisällissodan muistovuosi, aiheesta kirjoitetaan paljon lehdissä. Luin Helsingin Sanomista (HS, 28.1.2018) hetki sitten jutun, joka käsitteli taiteilijoiden asemaa sodan aikana, ja juttuun oli liitetty mukaan eräs Kajavan runokatkelma. Se oli niin koskettava, että päätin heti lukea koko kokoelman. Tässä se on:
Vaimojen helmoissa on verta
kun he laahautuvat katuojissa
etsiessään omiaan
ja käsien pyyhkäistessä kaatuneita:
heidän miestensä raajat
keltaisia halkoja katuojissa.
Ja vaimojen helmoissa kadun rapaa ja verta.
7. Seitsemänteen kohtaan on hyvä lopettaa tämä lukulistani esittely tällä kertaa. Viimeisenä vuorossa on yksi maailman tunnetuimmista näytelmistä, joka olisi pitänyt lukea jo niin kauan aikaa sitten, että oikein hävettää. Kyseessä on Euripideen tragedia Medeia, joka on esitetty ensimmäistä kertaa noin 430-luvulla ennen ajanlaskun alkua ja jota pidetään yhtenä ensimmäisistä feministisistä teoksista maailmassa. Näytelmä perustuu Kreikan mytologian myyttiin Medeia-nimisestä naisesta, kuninkaantyttärestä ja noidasta. Omien lastensa surmaamiseen päätynyt Medeia on jylhä ja juonikas hahmo, jonka luonne ja teot ovat kiehtoneet katselijoita yli 2000 vuotta. Melkoinen saavutus kirjailijalta!
Tähän onkin hyvä lopettaa tällä kertaa. Ehkä saitte tästä joitain hyviä lukuvinkkejä, ehkä ette, mutta listaa täytyy ehdottomasti jatkaa vielä jollakin toisella kerralla. Paljon hyviä kirjoja jäi vielä käsittelemättä!
Koivunlehti, linnunrata 