Kolmen kansikuvan kisa

Aah, jälleen koitti se ihanan jännittävä aika, kun sain olla mukana romaanini kansikuvan tekemisessä! Oma osallisuuteni jäi tosin melko pieneksi, sillä Atrain & Nordin graafikko Hannele Harald joutui tekemään työstä leijonanosan. Minun tehtäväni oli lähinnä antaa palautetta vaihtoehtoisista kansista eli sanoa, kelpaisivatko ne vai eivät.

Olen jo aiemmin, novellikokoelmani ilmestymisen yhteydessä keväällä 2017, kirjoittanut kansikuvien tärkeästä roolista. Blogikirjoituksessani Kirja kansien perusteella pohdin sitä, että epämiellyttävä kansikuva voi jopa karkoittaa lukijoita.

Tulevasta romaanistani tehtiin kolme vaihtoehtoista kansikuvaa.  Graafikko oli varmasti tutustunut teoksen esittelytekstiin ennen työnsä aloittamista, sillä mitään asiaankuulumatonta ei kansikuvavaihtoehdoissa ollut. Kirjakauppojen nettisivuilla teostani esitellään näin: ”28-vuotias äidinkielen opettaja Minerva rakastuu oppilaaseensa Jaakkoon, ja tästä seuraa synkkenevä kierre, joka näyttää etenevän vääjäämättömästi kohti tuhoaan.” Ensimmäinen kansivaihtoehto näyttääkin esittelevän päähenkilöt seisomassa kukkulalla.

Julkaisematon kansikuva: Hannele Harald.

Tämän ensimmäisen vaihtoehdon värit ovat hempeät ja jotenkin rauhalliset. Lukija ehkä odottaa kirjalta värien perusteella romantiikkaa. Kuu piirrettynä otsikon ympärille hallitsee kuvaa melko voimakkaasti, mutta ei mielestäni huonolla tavalla.

Täysin toiseen suuntaan on menty seuraavassa kansikuvavaihtoehdossa, jossa värimaailma on pelkistetty, eikä kuuta piirroksena enää esiinny:

Julkaisematon kansikuva: Hannele Harald.

Kansikuva, jossa päähenkilö nojaa käsiään polviinsa, luo surullisen vaikutelman. Musta ja harmaa väreinä tehostavat synkkää tunnelmaa. Yksi hahmo kannessa vaikuttaa yksinäiseltä ja ero edelliseen kansikuvaan, jossa on pirteitä värejä ja ihmisten välistä kommunikaatiota, on suuri.

Viimeisessä kansikuvassa on taas mukana piirretty kuu, ja tällä kertaa dramaattisen punaisen värisenä:

Kansikuva: Hannele Harald. 

Isokokoinen varis hallitsee kuvaa, mutta toisaalta myös punainen kuu vetää katseen puoleensa. Metsä, sumu ja varis ovat hieman mystisiä elementtejä, eikä ihmisiä näy kannessa lainkaan. Tästä kannesta on ehkä vaikeinta hahmottaa, mistä romaani loppujen lopuksi kertoo. Kansi on monitulkintainen. Katselijasta riippuen sen voi tulkita synkkänä, pelottavana tai rauhallisena kuvana.

Mihin kanteen sitten päädyin?

Pidin paljon kuupiirroksesta, ja halusin sen mukaan. Toisaalta en sitten myöskään halunnut ihmisiä kanteen – ne kun usein määrittelevät henkilöhahmojen olemusta liikaa lukijan mielikuvituksen kustannuksella. Siksi valitsin ihanan variskannen, ja se tullaan näkemään kirjakaupoissa ja kirjastoissa. Käykääpäs ihastelemassa sitä, kun se syksyllä julkaistaan! Kiitos kansikuvasta Hannele Haraldille.

Advertisement