Maailma ilman tekstien siansaksamössöä

Kuvitellaanpas. Olet ruokakaupassa ja vaeltelet käytävillä. Haluaisit jonkin tietyn tuotteen, esimerkiksi maissitortilloja (jättipakkauksen tietenkin) tai kasvisnuggetteja (mutta ei soijasta tehtyjä). Tuotteiden etiketeissä on kuitenkin vain sinulle tuntemattomia merkkejä. Pelkkää sekasotkua, mössöä, siansaksaa.

Näin voisi helposti käydä lomamatkalla Aasiassa, Venäjällä tai Lähi-idässä, jos ei osaa kohdemaan aakkosia, mutta myös kotimaassa, jos ei osaa lukea. Kaikki tekstit – joita on ympärillämme joka puolella, koko ajan – olisivat silloin pelkkää mössöä.

Lukutaidottomuus olisi tietenkin valtavan kokonaisvaltainen kokemus. Se ei rajoittuisi kauppareissuihin, vaan valtaisi koko elämän. Koko elämästä tulisi pelkkää mössöä. Tiedonsaannista tulisi ylitsepääsemättömän vaikeaa – keneltä voisi kysyä vaikka soluista ja mitokondrioista tai keuhkoputkentulehduksesta – ja maailma pienenisi. WhatsApp-viestejä ei voisi lähettää. Googlea ei voisi käyttää. Miten veroilmoituksen teko onnistuisi suullisesti? Voisiko naapurin Pekkaan tai Maija-tätiin luottaa tiedonlähteinä?

Tilanne tuntuu uskomattoman vaikealta. Lukutaidottomuus rajoittaa elämää niin paljon, ettei sitä edes voi kunnolla kuvitella. Ja silti siinä tilanteessa elää tällä hetkellä 800 miljoonaa aikuista. 11 maassa, esimerkiksi Afganistanissa, Etiopiassa ja Nigeriassa, lukutaidottomien osuus aikuisväestöstä on yli 50 prosenttia. Luvut ovat valtavia. Kontrastina tälle, Suomi on erään tutkimuksen mukaan maailman lukutaitoisin maa: täydellistä lukutaidottomuutta ei Suomessa juurikaan ole.

Lukutaito ei kuitenkaan ole vain mekaanista suorittamista, vaan lukutaitoa mitataan lukemisen ymmärtämisellä. Se on taito siinä missä muutkin, ja sitä voi harjoitella. Tämän harjoittelun ytimessä on tietenkin koulu. Peruskoulussa lähes jokainen suomalainen lapsi oppii lukemaan. Lukiossa lukutaitoa harjoitellaan ja syvennetään joka päivä, kurssista toiseen enemmän. Lukutaito on vähän niin kuin sananvapaus, jota ei sitäkään saisi ottaa itsestäänselvyytenä, vaan kummankin tilasta pitää jatkuvasti olla vähän huolissaan, Suomessakin.

Onneksi Suomen lähes ilmainen koululaitos hoitaa puolestamme tämän asian hienosti.

depp

Lukutaitoinen pystyy lukemaan tämänkin tekstin. Miten on ymmärtämisen kanssa..? Lainattu: Jokideo.com.

Peruskoulun jälkeen lukiot, yliopistot ja ammattikorkeakoulut tarjoavat opiskelua, eli tätä maailman ymmärtämisen ja syvemmän ajattelun taitoa, kaikille halukkaille, jos vain oma motivaatio riittää. Opiskelu perustuu ajatukseen vapaaehtoisuudesta ja on monella tavalla rajatonta ja vapaata. Tärkeintä on oma halu oppia.

Yksinkertaista, eikö totta? Itsestään selvää? Vaikka ei kyllä oikeastaan. Liian usein voi nimittäin unohtua, kuinka harvinainen koko maksuton koulujärjestelmä on, kuinka harvinaista on se, että lähes kaikki kansalaiset osaavat lukea ja kuinka harvinaista on, että niin monella meistä suomalaisista on eri elämäntilanteista riippumatta mahdollisuus opiskella.

Kun jokin asia on niin itsestään selvää kuin puhdas vesi ja mahdollisuus lukutaitoon, moni unohtaa sen, että nämä asiat eivät sittenkään ole jokaiselle maailman ihmiselle itsestään selviä. 800 miljoonaa lukutaidotonta ihmistä on paljon. Onneksi kukaan tämän blogikirjoituksen lukijoista ei ole yksi heistä. Nautitaan siis lukutaidostamme ja mahdollisuudesta tehdä sen kautta niin monia asioita – ennen kaikkea elää ilman tekstien siansaksamössöä.

Kansainvälistä lukutaitopäivää vietetään joka syksy 8.9. Lukutaitoaan voi juhlistaa esimerkiksi lukemalla tämän Minna Rytisalon romaanin, joka kertoo Minna Canthin elämästä.

rouvaC

 

Advertisement